Ehjän auton korjailua

Kaksi viikkoa sitten töihin ajaessa tapahtui se, mitä ei voi ennaltaehkäistä ja mikä ottaa päähän. Tuulilasiin syntyi tähtikuvioinen reikä vastaantulleesta autosta kimmonneesta kivestä tai nastasta. Jämsäläinen tuulilasinkorjaaja veloitti 60 euroa kolmen vartin ihmetyöstä, jonka tuloksena jälki häipyi liki huomaamattomaksi. Osuma tarkasti keskelle lasia, minkä vuoksi silmä sen huomaa, jos tietää mitä katsoa.

Harmitusta helpotti se, että muistin ottaneeni kaskooni lasiturvan. Ifillä lasiturva kustantaa 48 euroa ylimääräistä vuodessa, mutta tällaisissa tilanteissa se korvaa korjaustyöt ilman omavastuuta ja bonusten menettämisiä. Enemmän ajavalle lasiturvaa on helppo suositella, vastaavia ja pahempia tilanteita varten. Kivien lentelyä on vaikea välttää. Jos autosta joutuu vaihtamaan koko tuulilasin, lasku on mahdollisesti lähellä tuhatta euroa. Tällöin lasiturva korvaa kaiken, 150 euron omavastuulla.

Viikko sitten tuli käytettyä autoa myös kilometrihuollossa. 60 000 kilometrin huolto kaikin herkuin kolmen vuoden ikäiselle Skoda Octavialle maksoi 570 euroa. Sanoisin kallis.

Huoltoa varten auto oli pakko viedä Laakkoselle, mikä on tietääkseni Skodan ainoa merkkihuolto Keski-Suomessa. Koska Laakkonen sijaitsee täysin päinvastaisella puolella kaupunkia kuin meidän koti, eikä huollon ajaksi saanut toista autoa, oli pakko jäädä odottelemaan noin neljän tunnin ajaksi paikan päälle. Onneksi Laakkosella on sikäli viihtyisää, että siellä on muun muassa ruokala. Ainakin kolme muuta miestä minun lisäkseni oli kantanut luettavaa mukanaan. Missä muualla miehet kokoontuvat lukemaan kirjoja kuin autokorjaamolla!

Mitenkään henkilökohtaiseksi Laakkosen palvelua on kuitenkin vaikea kutsua. Melkein neljä tuntia istuin siinä 20 metrin päässä työnvastaanottopisteestä ja kun autoni oli valmis lähtemään, asiasta ilmoitettiin tekstiviestillä!